Paimion suunnistushuiput maajoukkueen mukana Etelä-Afrikassa
Katri ja Markus etelän helteessä
Katri maiseman edessä
Etelä-Afrikka on noussut suomalaisten ja pohjoismaalaisten kestävyysurheilijoiden suosikkitalviharjoittelukohteeksi. Entisen Suomen suunnistusmaajoukkueen ja Tanskan kestävyysjuoksijoiden valmentajan O-P Kärkkäisen harjoittelupaikka Dullstroomissa houkuttelee kestävyysjuoksijoita ja suunnistajia pohjoisen talvea pakoon. Viime vuoden tapaan Suomen suunnistusmaajoukkue matkasi päävalmentaja Janne Salmen johdolla tammikuussa kolmen viikon leirille Dullstroomiin. Paimion Rastista leirille osallistui viime vuonna Satu Vesalainen. Tänä vuonna Rastista matkassa olivat B-maajoukkueen Katri Lindeqvist ja Kim Fagerudd sekä ryhmän ulkopuolisena Markus Lindeqvist.
Varmat harjoitteluolosuhteet tärkeitä
Matka Etelä-Afrikkaan on pitkä, mutta tekemisen arvoinen. Kun urheilija tai valmentaja pohtii etelän leirin paikkaa, on ensi sijalla varmuus hyvistä harjoitteluolosuhteista.
- Kärkkäisen hoivissa Dullstroom on kehittynyt huipputason harjoittelupaikaksi. Kun suunnistusmaajoukkue oli paikalla, saattoi olla myös varma motivoivasta harjoitteluseurasta ja hyvistä harjoituksista. Eikä tarvinnut aikaerostakaan huolehtia, sanoo ensimmäistä kertaa Etelä-Afrikassa leireillyt Markus Lindeqvist.
Suunnistajille tammikuu on peruskestävyysharjoittelun aikaa. Se tarkoittaa paljon pitkiä harjoituksia rauhallisella vauhdilla.
- Itselle kestävyyspuoli on se missä on paljon kehitettävää. Myös Etelä-Afrikan leirillä pääpaino oli määräharjoittelussa juosten ja sulalla alustalla. Harjoittelulle rungon muodostivat maajoukkueen ohjatut yhteisharjoitukset, joita oli vähintään kerran päivässä. Ne pitivät sisällään suunnistusta, juoksukuntopiirejä ja juoksutekniikka- ja nopeusharjoituksia. Niiden lisänä omat harjoitukset olivat lähinnä palauttavia tai pitkäkestoisia rauhallisia harjoituksia, Katri Lindeqvist valaisi leirin harjoitteluohjelmaa.
Korkeanpaikanharjoittelun niksejä
Dullstroom sijaitsee 2 000 metrin korkeudella merenpinnasta. Harjoittelu ohuessa ilmanalassa onkin yksi asia, jota paikasta tullaan hakemaan. Ensikertalaiselle harjoittelu korkealla on tarkka paikka.
- Meille leiri näin korkealla oli ensimmäinen. Siksi olikin tärkeää kuunnella kokeneempia ja välttää virheet eli lähinnä liian kovaa harjoittelu. Teimme kolmen viikon aikana neljä tasotestiä, joiden avulla saimme kuvan harjoittelun rasittavuudesta ja omasta sopeutumisestamme korkealle. Ylhäällä treenivauhdit laskevat, mikä on tärkeätä tiedostaa, ettei väkisin yritä juosta normaaleilla vauhdeilla. Itselle ensimmäinen viikko oli raskas. Vasta toisella viikolla jalat alkoivat tuntua kevyemmältä. Kolmas ja viimeinen viikko oli selvästi paras, joka kertoi siitä että, sopeutumista oli tapahtunut ja toisaalta emme olleet vetäneet ensimmäisiä viikkoja liian kovaa, Katri kuvasi korkealla harjoittelun tasapainottelua.
- Tämän takia korkealla kannattaa ollakin vähintään kolme viikkoa, jotta pystyy myös juoksemaan harjoituksia lähellä maksimaalista vauhtia ja näin enemmän irti leiristä. Korkealla on happea vähemmän käytettävissä, joten happivajetta syntyy ja harjoitukset ovat rasittavampia, mutta samalla myös kehittävämpiä. Keho joutuu vastaamaan happivajauksen voittamiseen, joten esimerkiksi happea kuljettavan veren arvot paranevat. Kun sitten palataan merenpinnan tasolle, on normaaleissa olosuhteissa urheileminen aiempaa helpompaa ja pystyy vetämään enemmän ja kovempaa kehittäviä harjoituksia. Jatkon kannalta oli myös tärkeää saada tuntumaa korkealla harjoitteluun. Myöhemmin sitä voi ehkä käyttää myös kisoihin valmistautuessa, Markus kertoo perusteita ylös suuntamiselle.
Kansainvälistä ilmapiiriä
Lindeqvistit lähtivät kolmen viikon matkalleen heti tammikuun alussa. Yhtä aikaa heidän kanssaan Dullstroomissa oli peräti 70 urheilijaa ympäri maailmaa. Suomen suunnistusmaajoukkueen lisäksi paikalla oli muita suunnistajia Suomesta ja pohjoismaista. Suunnistajien lisäksi hiekkateitä kuluttivat Suomen ja Ruotsin kestävyysjuoksumaajoukkueet mukaan lukien suomalaiset Euroopan mestarit Jukka Keskisalo ja Janne Holmén.
- Suunnistajien ja juoksijoiden oli tarkoitus ottaa mittaa toisistaan juoksukisassa sekä sprinttisuunnistuksessa. Suunnistajat pistivät juoksijoille juoksussa kampoihin, mutta yhtään juoksijaa ei uskaltautunut sprinttiradan lähtöviivalle, Katri Lindeqvist naureskeli.
- Teimme joitakin treenejä yhdessä juoksijoiden kanssa ja myös heidän valmentajansa opastivat meitä esimerkiksi juoksutekniikkaharjoituksissa, Katri jatkoi.
Vahvistukset nostaneet intoa Paimion Rastissa
Maajoukkueen ollessa Etelä-Afrikassa on valmistautuminen tulevaan kauteen käynnissä myös koto-Suomessa. Viime syksyn seurasiirrot kohtelivat Paimion Rastia positiivisesti. Uusien vahvistusten myötä sekä naisten että miesten ryhmässä on talven aikana ollut innostunutta toimintaa. Ryhmä leireili ennen joulua hiihdon merkeissä Ruotsin Bruksvallarnassa sekä suunnistaen Halikon Kokkilassa. Joulun jälkeen sulia metsiä hyödynnettiin kotileirillä Paimiossa ja helmikuun alussa pidettiin hiihtoleiri Jämillä. Ennen pääsiäisen suunnistusleiriä Norjan Haldenissa pidetään vielä yksi leiri kotimaisemissa. Suunnistuskausi alkaa toden teolla jo huhtikuun puolivälissä.
