Nuorten joukkue + johtoporrasta
Suunnistuksen avoimet Pohjoismaiden mestaruuskilpailut järjestettiin tänä vuonna Norjan Malvikissä, aivan Trondheimin lähistöllä, 3.-6.6. Sarjoina PM-kisoissa on miehet, naiset, pojat ja tytöt. Paimiolaisista Suomea edustamaan pääsi Mirkka Salmelin, Markus Lindeqvist ja minä(Matti Tahvonen). Kisapaikan lunasti myös Teemu Väre, mutta pääsykokeet kisojen menivät edelle. Jo kisoihin pääseminen on saavutus, sillä jokaiseen sarjaan pääsee katsastuskilpailujen perusteella vain 10 suomalaista. Nuorten maajoukkeuvalmentaja Petteri Kähäri antoikin kiitosta Paimion Rastin nuorten tasosta.
Lädimme matkaan maanantai iltana. Mukana olivat lähinnä nuoret; aikuisethan menivät lentäen. Aurinkoisena tiistaina ajelimme Särnaan asti, lähelle Norjan rajaa, jossa juoksimme verryttely lenkin ja yövyimme. Myös keskiviikko meni bussissa istuen. Ajelimmen läpi upean tundra-alueen läpi Malvikiin, jossa majoituimme muun Suomen joukkueen (aikuisten) ja kaikkien muiden maajoukkueiden kanssa paikallisten ilmavoimien tupiin.
Alkuun ilmapiiri tuntui jännittyneeltä, maailman parhaiden suunnistajien keskittyessä kisoihin. Päivien kuluessa Puttonen-Saarinen akselin huulenheittoa kuunnellen tunnelma kuitenkin vapautui jo varsin inhimilliselle tasolle. Suomen joukkueen rentoutumisessa omaa osaansa näytteli varmasti myös reissussa mukana olleen Tapiolan Kehonrakentajien kovaäänisen, "Pojan", matalat jyrähtelyt. (Aikasemmin tässä lehdessä Poika on esiintynyt myös nimellä BeBe/PePe. Lisätietoa miesten esittelysivuilta Verkosta...)
Torstaina oli mallisuunnistusen vuoro. Tämä päivä oli ainoa päivä, jona Norjassa paistoi aurinko. Maasto oli hyvinkin tuttua. Viimevuoden Trondheimin leirillä (mukana oli mun lisäksi mm. Markus ja pikamatkalla voittoon yltänyt Timo) olimme nimittäin käyneet noin 15 km päässä vastaavassa maastossa. Mäkisen (norjalaisen mittapuun mukaan tasaisen) maaston suurimpia eroja suomalaisiin on mm. rinnesuot. Vettä on paljon lumien sulamisen jälkeen, joten Teemukaan ei olisi täältä kuivin jaloin selvinnyt. Varsinkaan kun seuraavina päivinä kosteutta tuli maan lisäksi taivaalta.
Perjantaina koitti oli ensimmäisen kilpailun kilpailun vuoro. Reilun kympin matka ja puolet katsastuskisojen noususta piti olla kevyttä kauraa, vaan melko "miehekästä" oli. Tuntui kuin olisi ollut elämän pahimmassa PK-jumissa. Vilpoisessa märässä maastossa tuli nopeasti "äitiä ikävä". Märät pehmeät rinnesuot olivat erittäin rankkoja kivuttavia. Maaliin tullessa kohtuullinen sija (lopullinen sijoitus 17.) oli pieni yllätys, sillä fiilikset metsässä eivät olleet hyvät. Metsässä olisi tarvittu TAHTOA.
Markus ja Mirkka eivät aivan päässeet omalle tasolleen sijoittuen 28. ja 25. Vain nuorten sarjoissa suomalaiset pystyivät kahdellä Lakasen Jonnen ja Jukkolan Helin tuomalla hopealla panemaan kampoihin muuten niin ylivoimaisille norjalaisille. Nuorten miesten sarjassa ihmetystä herätti ranskalaispoikien panos: 3. ja 6. Vain kaksi suomipoikaa voitti edes toisen niistä. Odottapaakas kun kenialaiset rupeavat suunnistamaan...
Normalimatka oli päämatkani, mutta lauantai aamuna päätin että tänään tehdään kovempi suoritus, sillä jotain jäi pikamatkalta hampaankoloon. Vauhdikkaammin mentiin, mutta ei nopeammin. Epäonneakin oli matkassa. Heti K-pisteen jälkeen kaaduin ja rintakehä osui kantoon. Keskeyttäminenkin kävi jo mielessä, vaan vaihdetta pienemmälle ja talla pohjaan. Pienestä jomotuksesta huolimatta kaikki oli hyvin nelosrastilla, sijoituksen ollessa tässä vaiheessa 10. paremmalla puolella, voittajaa edellä. Vitosrastille mennessä jalka meni kivenkoloon ja tuli pois ilman kenkää. Saatuani kengän takaisin jalkaan on myönnettävä, että herne meni nenään. Heti tuli liian isoja virheitä. Vauhti olisi riittänyt vaikka mitalleille, joten loppusijoitus 23. ei kuitenkaan ollut mikään katastrofi.
Markus ja Mirkka saivat pikamatkalla suunnistuksensa kulkemaan paremmin sijoittuen 13. ja 9. Kumpikaan ei tietenkään suunnistajamaiseen tapaan ollut huippuhyviin suorituksiinsa tyytyväisiä. Koko kisoista ainoana suomalaisena kultaa kotiin kantoi Valkeakosken Timo Saarinen, jonka kanssa olen kisaillut koko urani ajan. Jonne Lakanen oli toisen Ranskalaisen jälkeen toinen ja tyttöjen sarjassa vasta 18-vuotias Bodil Holmström otti hopeaa. Aikuisten sarjoissa tulokset olivat jälleen melko norjalaisvoittoiset. Liisa Anttila otti kuitenkin hienosti hopeaa.
Viestin aloitusosuuteni meni muuten hyvin, mutta järjestäjät huomasivat minun käyneen 30m väärässä paikassa leimaamassa. Markus jatkoi kakkosjoukkueemme suoritusta hyvin huolimatta pahoinvoinnistaan. Myös Mirkka oli aloitusosuudella tyttöjen kakkosjoukkueessa. Hän tuli vielä yleisörastille hyvin, mutta haki kuitenkin aivan lopussa.
Takaisin tultiin väsyneinä Queenin We Are the Champions kappaletta soitellen ja upeita maisemia ihaillen. Nuorten sarjojen tavoitteeni (tavoitteeni:Suomen edustaminen arvokisoissa) täyttänyt reissu toi heti uusia tavoitteita. Timon voitto teki selväksi että mitallikaan nuorten MM-kisoista ei ole mahdottomuus, niin paljon huonommaksi en itseäni koe. Toivottavasti voin ensi kesänä kirjoittaa NMM-kisoista!
Maza