Nuoria suunnistajalupauksia Liettuan tyrnipuskien edessä
OTI??? = Oppi Tulee Idästä eli Aki Sarasen syksyinen elämysreissu Eurooppaan 11.-25.10.1999. Tästä nuorille AV-ryhmäläisille ja urheilulukiolaisille markkinoidusta turneesta kyseinen AV-valmentaja vaahtosi jo kesäleirillä ja sai meidätkin innostuneina mukaan.
1st day
Siispä 25Mannan jälkeisenä maanantaiyönä matkasimme kohti Helsinkiä, reissumme lähtökolmiota. Eckerö Linen terminaaliin valui vähitellen epämääräistä nuorta suunnistajaporukkaa: MM-mitalistit Heikelä & Seppinen, Eero "Jossun poika" Pietilä, viestimies Itävuo, seurapiirisuunnistaja Sundberg super-Caroliinoineen, maastojuoksun Suomenmestari (Mårten Boström). Yhteensä reilut kaksikymmentä päätä. Lähtötohinassa allekirjoittaneet huomasivat, että itse-kannettava laukkuvuoremme oli keskimäärin kaksi kertaa isompi kuin muilla, jotka eivät olleet varautuneet ruokahuollon mahdollisiin puutteellisuuksiin.
Nordlandia-lautan saavuttua lahden toiselle puolelle puolen päivän aikoihin oli ensimmäinen tehtävämme löytää bussi, sillä kustannussyistä kulkuneuvomme oli virolainen. Taisto&Reisid kahden paikallisen kuskin kera oli suomalaisiin seurabusseihin verrattuna luxustasoa. Kamat koneeseen ja matkaan.
Ensimmäinen etappi oli tietenkin lähin mäkki. Juurikaan sen enempää ei Virossa aikaa haaskattu vaan suuntasimme kohti etelää. Tarkoitus oli ajaa Baltian maiden läpi Liettu an Kaunakseen. Matkan varrella juuri ennen pimeän tuloa juoksimme harjoituksen Latvissa, Itämeren rannalla. Maasto oli upeaa dyyniä ja mäntymetsää; valitettavasti kartta ei ollut maaston veroinen. Kokonaisuudessaan kuitenkin hekumallinen harjoitus.
Kellon lähennellessä puolta yötä saimme selvyyden siitä mitä tarkoittaa hotelli entisen USSR:n alueella. Uni tuli silmään sikäläisessäkin versiossa, vaikka huoneissa ei ollut lämmitystä ja jääkylmä vesi maistui ruosteelta.
2nd day (Lithuania)
Kokemuksiemme perusteella Liettua rankattiin reissun "huonoimmaksi" maaksi. Ruoka oli vaarallista (tai ainakin sen näköistä) ja maastot mitäänsanomattomia. Elintasoa voisi kuvailla sanalla venäläinen. Päivän harjoitukset juoksimme parin tunnin päässä majoituspaikastamme, Kaunasista. Treenit järjesti paikallinen "pisnisheikkilä", varsinainen rallikuningas, joka tuntui ajattelevan itäeurooppalaiseen tyyliin, että mitä pusikkoisempaa sitä suunnistuksellisesti vaikeampaa.
Jotain positiivistakin Liettuassa oli: ihmiset olivat vieraanvaraisia, ja illalla pääsimme saunaan! Suihku oli ensimmäinen kolmen treenin jälkeen, joten lämpimän veden loppuminen ei paljoa haitannnut. Huoneetkin saatiin toiseksi yöksi nukuttavaan kuntoon, kun tajusimme erikseen pyytää pattereita.
3rd day
Aamupalan jätimme suosiolla väliin ja siirryimme suoraan bussiin odottamaan Pietilän pariskuntaa (muodostui tavaksi reissun aikana). Edessä oli piiiitkä vähintään 12 tuntinen ajo Puolaan. Tämä oli se päivä, kun opimme että Neuvostoliitossa...eikun Itä-Euroopassa ennakoidut aikataulut pätevät n.vuorokauden tarkkuudella.
Ensimmäinen hermoja venyttelevä
koettelemus oli Puolan rajan ylitys. Normaalisti tämä (kokeneiden kuskiemme mukaan) 20 minuuttinen prosessi kestikin 300 minuutia. Tämän lisäksi muutaman sadan kilometrin tietyöt, sakot ja kevyt tunnin pummi Aki "Srsen" Sarasen suunnistaessa Krakowan "hotellille" hieman viivyttivät matkamme etenemistä. (Pummi ei jäänyt Akin ainoaksi...:-) Kenenkään ohimovaltimo ei kuitenkaan Kummelin pyöriessä päässyt poksahtamaan ja tankkausta suoritettiin jo kolmannen kerran tutussa ja turvallisessa McDonaldsissa. Nukkumaan päästiin kello neljä (siis yöllä).
4th and 5th day (Poland)
Puolassa suunnistimme yhteensä kolme harjoitusta. Tarjolla oli eläintarhaa, isoja mäkiä, luolia, kivipaaseja ja satumetsää. Löysimme myös yhden harjoituksen parkkipaikalta bussilastillisen tyttöjä, jotka osoittivat suurta kiinnostusta (=äänekkäästi) vaaleiden poikien vaatteenvaihto-operaatiolle. Korkeuserot Krakowan seudulla olivat jo sen verran suuret, että yhdellä jos toisella alkoi matkanteko kiristää pohkeissa. Upein harjoitus, jäätävänkylmästä ilmasta huolimatta, oli viimevuoden maailmancupin mallisuunnistus: korkeat lehtipuut ja jyrkkien notkojen reunoilla kohoavat jykevät kivimuodostelmat sekä metsässä leijaleva usva loivat hyvin epätodellisen fiiliksen.
Ehdimme tutustumaan Puolaan myös metsien ulkopuolella. Kävimme Auschwitzissa, natsien surullisenkuuluisalla keskitysleirillä, sekä pistäydyimme Krakowan yöelämään koko porukan voimin. Keskitysleirin kapeat käytävät ja juutalaisten karmeasta kohtalosta kertovat kuvat ja esineet olivat niin ahdistavia, että paluumatkalla bussissa ei edes Kummeli jaksanut naurattaa. Diskovierailun aikana ahdisti korkeintaan poikien hengitystä tarkastellessamme paikallisten naisten vaatetusta -tai siis sen puutetta.
Ostosparatiisiin törmäsimme toisena päivänä etsiessämme iltapalaa: Geant oli nimensä mukainen. Tavaravalikoima oli kuin Suomessa konsanaan, mutta hinnat olivat uskomattoman alhaisia. Ostovimma sokaisi melkeinpä jokaisen ja tavaraa raahattiin kaupasta nestemäisen ja kiinteän ravinnon muodossa muovipusseittain.
6th day
 Maastojuoksun suomen mestari Mårten Boström laskee pyllymäkeä |
Taas matkustuspäivä. Kohteena Unkari ja Miscolz. Nousimme hitaasti, mutta varmasti yhä ylemmäs vuoristoon ja yllätykseksemme lähellä Slovakian rajaa, Zakopanen paikkeilla alkoi satamaan lunta. Rajanylitys vei taas vaihteeksi aikaa, mutta pääsimmepä odottaessa kannustamaan lumisateessa sortseissaan juoksevia kilpailijoita. Oman sikatreenimme juoksimme Tatran vuoristossa Slovakiassa. Lähistöllä kohosi yli 2200m ulottuvat lumihuiput, joten kartassa oli käyrää poikineen. Kun siihen lisää vielä kivikkoa, risuja ja jo edellä mainittua valkoista elementtiä oli tappotreeni täydellinen. Koko radan taisi juosta vain yksi henkilö, mutta kaikki vakuuttivat silti että kivaa oli.
Unkariinkin päästiin lopulta, mutta kellon viisarit osoittivat taas aika paljon. Univelkaa kertyi koko reissun ajalta varmaan puoli vuorokautta, ellei enemmänkin.
7th day (Hungary)
Unkarin pohjoisosissa sijaitseva Mickolc osoittautui suunnistajalle varsin otolliseksi harjoituspaikaksi: elintaso vähintäänkin riittävä ja maastot upeita. Maastojen aluskasvillisuus oli vähäistä, kulkukelpoisuus eriomaista ja mäet eivät todellakaan loppuneet kesken, vaikka maantiedon kirja kertookin vain Unkarin tasaisesta pustasta. Erinomainen vaikka kevätleiripaikaksi.
Minihotelli, jossa majailimme pari yötä ansaitsi kyllä täydet pisteet. Ruuat olivat hyviä, vaikkakin rasvaisia ja palvelu pelasi. Olimmehan ainoat asiakkaat.
8th day
Päivä osoittautui jälleen kerran liian lyhyeksi, kun ohjelmassa oli harjoitus, kulttuurillista antia Budapestissä sekä kaksi rajanylitystä. Monilla meistä oli suuret odotukset Budapestin kauppojen tarjonnasta. Kaupoissa juoksemista järkevämpää olisi kuitenkin ollut ottaa kamera käteen, ihastella yhtä Euroopan hienointa kaupunkia, ja ikuistaa siitä mahdollisimman paljon filmille. Mäkiseltä Pestin puolelta ehti ilman kauppareissujakin hädin tuskin käydä maistamassa Budan puolen McDonald'sin antimia.
Matkan varrella olleen automarketin tarjoukset hyödyntäen ja hetken aikaa "suomalaista huippuviihdettä"(=Kummeli) seurattuamme oli edessä jälleen pari (pitkäksi venynyttä) rajan ylitystä. Slovakian rajoista selvittyämme suuntasimme kohti Tsekin Jihlavaa ja ensi vuoden nuorten MM-kisamaastoja.
9th, 10th and 11th day (Czech)
Matkamme pääkohteeseen saapuessamme odotimme lähinnä urheiluopistotasoista majoitusta ja ruokailuja, olihan kyseessä virallinen NMM-kisaleiri. Kylmien huoneiden ja ensimmäisen aamiaisen (pullaa, marmeladia ja taskulämmintä teetä) jälkeen käsityksemme "itäblokkilaisesta" täysihoidosta sai taas vahvistusta.
Askeettiset olosuhteet eivät antaneet muuta mahdollisuutta kuin keskittyä olennaiseen eli ensi vuoden (meille) tärkeimpiin suunnistusmaastoihin. Ensimmäinen harjoitus sai kuitenkin palan nousemaan kurkkuun. Maastot olivat varsin "hämäläisiä". Pudotus Puolan ja Unkarin mahtavista lehdoista pusikkoisiin, risujen peittämiin, kivikkoisiin kuusikoihin oli suuri. Kovalla asenteella kokemusta haettiin kuudesta harjoituksesta, joista jo viimeisestä osa pystyi jopa nauttimaan.
Vinkiksi joskus Tsekkeihin aikoville: varatkaa tarpeeksi rahaa tuliaisten ostoon. Mm. kristallia sai pilkkahintaan.
12th day
Tsekkiläinen oluthan on maailman kuulua. Viimeisenä iltana oli osalle porukasta houkutus kymmenien eri merkkien vertailuun käynyt liian suureksi, joten heti aamulla oltiin taas tuttu puolituntinen aikataulusta perässä. Tällä kertaa se meinasi käydä kohtalokkaaksi: illalla nimittäin myöhästyimme Tanskan lautastamme. Onneksi mahduimme vielä keskiyöllä lähteneeseen paattiin.
Alkumatkasta, juuri ennen Saksan rajaa, pysähdyimme tekemään ehkä koko reissun hienoimman harjoituksen hurjan korkeiden hiekkakivien muodostamiin sokkeloihin. Maaston erikoispiirteistä saanee jonkun näköisen käsityksen rastimääritteestä: kivi 15m länsireuna.
The Rest of the Trip
Tanskasta matkustimme Ruotsiin, jossa liityimme loppumatkaksi muuhun suunnistuskansaan vuoden viimeisessä suurviestissä, Smålandskavlenissa. Mutta siitä enemmmän Juuson jutussa.
Summary
Vaikkei yksikään päivä sujunut suunnitelmien mukaan, oli jokainen päivä hintansa väärti. Maailmaa tuli nähtyä ja suunnistuselämyksiä hankittua roppakaupalla. Suosittelemme suunnistusmatkoja Itä-Eurooppaan, mutta muistakaa ottaa taisteluhenki mukaan!
Matti&Henna