Jerkkua reiteen Norjasta!
Torstai-iltana juhannusaaton aattona lähdimme leirille Norjaan, pakoon juhannusjuhlia ja kaikkea muutakin siihen liittyvää paheellista toimintaa. Treenaamisen juhannusjuhlinnan edelle seurastamme asetti noin kymmenkunta urhoa, ei muuten yhtään naispuolista sellaista.
Laivalla nukutun yön jälkeen kolme autokuntaamme matkasi omia polkujaan läpi Ruotsin ja aina Norjan puolelle tutulle OK Mossin majalle. Parhaiten pitkästä matkasta suoriutui autokunta Mannerbaik aina luotettavalla Corollallaan. Kakkoseksi selviytyi J.J.Röytiö diisselivolkkarillaan. Useita tunteja kaksikon jälkeen pihalle kaarsi Gonahtaja-Astra, tosin itse Astra toimi loistavasti, mutta yön jälkeen kuskista kartturiksi alennetulla Lydellä oli kone pahasti sekaisin. Jo alkumatkasta Kylterimme koneesta valahtivat nesteet ulos, eivätkä ne jatkossakaan meinanneet koneessa pysyä. Alkumatkan kymmenkunta varikkopysähdystä vei runsaasti aikaa, ja vaikka loppumatka tultiinkin sitten lujaa oli ero kärkeen 5.07.32.21.
Lauantaina ja sunnuntaina osallistuimme O-festareille. Päällimmäisenä mieleen jäi kylmä ja kostea sää, vaikka hienoista menestystäkin koimme. Reisi-Einari osoitti reisien tarpeellisuuden ollen norjalaisessa mäkimaastossa parhaana paimiolaisena H21al:ssä 5. Seuran selkeä kakkonen oli 11:nneksi PINNINYT Masa. H20:ssä parhaiten norskeille kampoihin pisti Esa ollen 7. Sunnuntaina vuorossa oli viesti, joka kuului myös Pohjoismaiseen Viestiliigaan. Suorituksemme oli täysin tyydyttävä alakanttiin menneen henkilökohtaisen kilpailun jälkeen. Joukkueemme Lyde, Maik, Jaska, Masa, Mag ja Eino oli lopulta 17. toiseksi parhaana suomalaisena, edelle ehti vain SK Pohjantähti. Kilpailu osoitti, että mahkuja on menestyä myös norjalaisten kotikentällä, kunhan mäki nousee ja virheet jäävät vähiin. Viestin jälkeen matkasimme leiripaikallemme Modumiin ja treeni sai alkaa.
Leiriviikko kului pitkälti treenatessa, kuten tietysti kuuluukin. Kaksi kertaa päivässä vedettiin noin kympin reeni - muut ajat syötiin, nukuttiin, kuunneltiin Poikaa ja pelattiin korttia. Reenien vaativuudesta kertoo sitkeesti ja harkiten -tunnaristaan tuttu kapteenimme, joka simahti viikon aikana useammin kuin kerran modumilaismetsiin. ( Sori Maik, oli pakko kertoo). Mieleenpainuvimman treenin koimme, ainakin allekirjoittanut itse, leirin lopussa. Viimeisenä päivänä suoritettu vaellus 1700 metriin kohoavan tunturin huipulle oli jotain. Suomalaisretkeilijöiden eksymistoilailuista huolimatta kapusimme rohkeasti korkeuksiin ja nautimme raikkaasta ohuesta ilmanalasta, lukemattomista määkivistä lampaista, elämämme pisimmistä yhtämittaisista pyllymäistä ja tunturipurojen raikkaudesta. Leirin päätös tapahtui kahdessa erässä, ensimmäinen sunnuntaina ja Astra-poppoo tiistaina. Leirillä mukana olleet pitivät yhteistuumin leiriä hyvänä ja tärkeänä kesän pk-kauden avaajana. Totesimme, että pitkät kesän määräleirit eivät jääneet tähän ensimmäiseen.
Mukana matkassa muuten oli Maik perheineen, Masa, Jaska, Eino, Lyde, Mag sekä Hiisi-rastin muskelimies Timo Mikkola. Samoissa maisemissa viikkoa aikaisemmin leireilivät Ana, Esa ja Maza AV-ryhmän matkassa. Kaipaamaan jäimme poikien lisäksi keittäjää, hierojaa ja tyttö-lapsia. Toivottavasti ensi vuosina nämäkin paikat täyttyvät ja saamme vieläkin nautittavampia reissuja.
Mag