Aluevalmennusleiri Norjaan 19.-29.6 - tiukkaa reeniä
Jokavuotinen traditio on suunnata aluevalmennusryhmien pitkä kesäleiri jonnekin Suomen rajojen ulkopuolelle. Niin nytkin, sillä uusi AV-koutsi Aki Saranen oli valinnut kohteeksi Modumin maailmankuulun suunnistuskeskuksen, jonka lähiympäristöön oli kyhätty tehokkaita ja opettavia treenejä fyysisesti vaativiin maastoihin. Matkaan lähti lähes bussilastillinen porukkaa; kahdesta eri AV-ryhmästä, Sarasen värväämiä Lynxin junnuja sekä muutama muu tapaus. PR:sta mukana olivat kultapossukerhon Teemu sekä aaveeläiset Antti ja Maza, unohtamatta tietenkään Poikaa, joka äänellään piti huolta leirin tunnelmasta.
Leirille lähtö tapahtui suoraan nuorten MM-katsastusten jälkeen, jotka pidettiin Karjaalla. Pikainen bussimatka Turkuun, ravinnon tankkaus Raxissa ja laivaan oli lauantain kuvio. Vesistön ylitys sujui suhtkoht rauhallisesti ja niinpä edessä oli koko päivän ajomatka Norjaan. Onneksemme päivä ei ollut niitä kuumimpia... Iltapäivän vaihtuessa iltaan tiet kapenivat oleellisesti, olimme siis tulleet Norjaan. Eikä aikaakaan kunnes saavuimme odottavin ja toiveikkain mielin maailmankuuluun suunnistuskeskukseen. Aluksi jopa luulimme olevamme väärässä paikassa, kun näimme ulkoapäin melko rähjäiseltä näyttävän maatilan keskellä ei mitään. Pettymys täytti mielet ja kirvoitti kielet muutamaan rumaan sanaankin Sarasen selittäessä erilaisista majoitusvaihtoehdoista. Ei auttanut muuta kuin heittää kamat katon alle ja tyhjentää bussi Suomesta tuoduista elintarvikkeista, joista saatiin viikon aikana monenmoisia herkkuja. Innokkaimmat suorittivat vielä iltalenkin lähiympäristöön tutkaillen maastoja ja hulppeita maisemia.
Alkuviikon ohjelma jokaiselle päivälle oli rungoltaan samanlainen. Se sisälsi harjoitukset kaksi kertaa päivässä sekä syömisen hiukan useammin. Ruoanlaitto olikin oma juttunsa. Vaikka leirille oli raahattu kokki Suomesta, toimi hän ainoastaan teknisenä neuvonantajana, sekä täydensi jokaisen kämpän muonavarastoja... ja auttoi tyttöjen puolella, sillä olihan meillä Matti. Tosiaankin, vanhempien miehenalkujen mahat olisivat todennäköisesti jääneet ilman kunnon täytettä, ellei Maza olisi tarttunut ohjaksiin. Osa 11 hengen tupaporukasta auttoi ruuanlaitossa ja osa ei tehnyt mitään. Joillekin jopa omien astioiden korjaaminen näytti olevan liian vaikeata. Toista se on seuran leirillä!
Taitopuolta ja erityisesti rastinottoa tuli harjoiteltua ensimmäisinä päivinä runsaasti, sillä siitä pitivät huolen monikymmenrastiset treenit. Tehoja tuli kuin huomaamatta, kun joutui kapuamaaan mäeltä toiselle. Varsinkin ihan majapaikkamme vieressä oleva maasto saa täyden tunnustuksen raskaudestaan. Viikolle oli soviteltu myös kaksi vaellustyyppistä harjoitusta. Useimmat tosin jättivät jälkimmäisen väliin nauttien mieluummin auringon säteistä ja veden lämmöstä majapaikkamme lähistöllä.
Viikon edetessä oli huomattavissa lievää väsymystä. Liekö pohjakunnon pettämistä vai mitä? Keskiviikkoillalla pelatussa futistournamentissa kaikilla oli kuitenkin sata lasissa pelin ollessa kovaa, mutta siistiä. Finaalissa kohtasivat kaksi selkeästi parhainta tiimiä. Huolimatta Teemun junioripitoisen joukkueen tekemästä avausosumasta, vei voiton väkisin jatkoajalla nimiinsä Anan joukkue, jonka maalinsuulla häärinyt Jones Heinonen sai selvitettyä tukalat tilanteet erinomaisella ulottuvuudellaan.
Aikaisin lauantaiaamuna oli aika sanoa jäähyväiset Modumille, jota ennen oli kuitenkin kaikkien rakastama operaatio Pakkaus ja siivous. Raimo ‘Rambo’ Salon kuljettaman HS:n bussin seuraava etappi oli Sandefjord, jossa suunnisteltiin vuosituhannen viimeinen O-festivalen. Paljoa eivät järjestelyt kehuja ansainneet ainakaan suomalaisten nuorisohuippujen silmissä. Jopa emit-leimasimet olivat vielä hetki ennen alkuperäistä kisan alkamisajankohtaa auton peräkärryillä. Huh huh mitä toimintaa! Kisat kuitenkin saatiin vietyä läpi, henkilökohtainen lauantaina ja viesti sunnuntaina. Viestissä SSL-AV:n 1. joukkueen, josta 50 prosenttia oli rastilaisia, loppusijoitus oli 31. Ryyniksen kosauttaessa aloituksessa sekä allekirjoittaneen ja juoksukuntoon toipuneen Tahvon tehdessä kohtalaiset suoritukset. Mainittakoon Suomesta tulleen tuoreen joukkueellisen PR-miehiä olleen 17. samaisessa viestissä.
Sunnuntai-iltaisesta uuvuttavasta bussimatkasta Ruotsin puolelle saatiin vielä kokonaisrasitusta loppuviikolle, välillä sentään tankattiin eräässä Oslon mäcissä ja heitettiin toinen mukana ollut AV-treenari Pertti ‘Pera Sorri lentokentälle. Majapaikkaan saavuttuamme bussista purkautui melko väsynyttä tyttöö ja poikaa, joita ei kahta kertaa tarvinnut kehottaa nukkumaan.
Oli kuin juhlaa herätä maanantaiaamuna kesäiseen auringonpaisteeseen. Edes bussimatka Örebrohon ei saanut hyvää mieltä haihtumaan, päinvastoin, tunnelmaa lisäsi Akin vanhojen rockklassikkojen ties kuinka mones kuunteleminen. Huolimatta positiivisuudesta viimeinen treeni Ånnabodan kartalla tuntui melkoiselta kidutukselta, jalkojen ollessa 50 kilon lyijypuntit ja auringon paahtaessa täydellä teholla niskaan. Viileä suihku teki todella hyvää.
Ei päivää ilman kunnon ajomatkaa, tänäänkään. Päätepisteenä Tukholmassa Viking Linen terminaali. Yllättävän joutuisasti paluumatka aina kuitenkin sujuu. Perillä oltiin jo hyvissä ajoin ennen laivaan astumista ja varjopaikka luppoajaksi löydettiinkiin vanhan tammen suojista.
Vesistön ylitys sujui suuremmitta ongelmitta. Erityisesti suunnistajat kiinnittivät matkan aikana huomiota lihashuoltoon viihtyen laivan diskossa avaamassa treeneistä kireytyneitä alaraajojen lihaksiaan deejiin määrätessä tahdin. Taisi myös Antilla olla vipinää erään turkulaisen suunnistajaneitosen suuntaan, josta olemme varmasti kuulleet enemmän tämän tuotoksen ilmestyessä.
TV