Torstai-iltana 25. maaliskuuta runsaslumiseen Suomen Turkuun kerääntyi Suomen suunnistuksen makein kerma ympäri maata, mukaan ujuttautuneina myös punavihreätakkisten yhteisö Paimiosta, odottamaan lauttayhteyden lähtöä läntiseen naapuriin. Olo oli kuin kevätlaitumelle pääsyään odottavalla varsalla, eikä ihmekään. Olihan Ruotsiin kuljetettu aikaisemminkin kaviollisia Melbournen olympialaisten ratsastuksen merkeissä. Pohjanlahden ylitys sujui laivan heilahdellessa Popeda-nimisen pop-yhtyeen tahdittamana. Siinä nousivat upseerioppilaankin niskakarvat pystyyn, kun kersantti Karoliinan huuto sivalsi veitsen lailla.
Kauden avajaiskilpailuissa Spring Cupissa sitten riittikin kaasua kuin komisario Pepposella ikään. Eija ja Kalperi avasivat pään perjantain yökilpailulla ja lauantaina olivat muutkin jo tulessa. Nopeapohjaisessa, vähämäkisessä,polkurikkaassa ja ennen kaikkea lumettomassa tanskalaismaastossa ei pummeille ollut sijaa, jonka monet kuitenkin vauhdin huumassa unohtivat. Parhaina suorituksina mieleen jäivät Maikin juoksu Eliitti-1:sen sekuntipelissä, Mirkan sijoitus parhaana suomalaisena D20E:ssa ja Juuson astuminen isojen miesten sarjaan.
Sunnuntain viestiä voisi kuvailla reissun antoisimmaksi tapahtumaksi. Osoittihan se taitoleirin tarpeellisuuden ... todellakin. Aloittajista kärjen mukana vaihtoon pinkoi ainoastaan Juuso. Tosin se oli naisten kärki, joka saapui maalialueelle puolisen tuntia miesten toisen osuuden kärjen lähdön jälkeen. Vaikka loppuosuuksia kohden suoritukset hiukan paranivatkin, taisi päivän menestynein paimiolainen olla ensi esiintymisensä kansainvälisissä kisoissa tehnyt "Poika", joka piti itsestään kovinta haloota. Tämä JVC BoomBlaster teki 40 W:n tehoillaan lähes pilkkaa kisäjärjestäjien melulaatikoista.
Matka Varbergiin sujui nöyryytetyin mielin Heikkilän ylibuukkaamassa tilausbussissa nihkeästi. Majapaikassamme heittivät Ringhallsin ydinvoimalan neljä reaktorin kupua varjonsa synkästi päällemme. Suurinta iloisuutta herätti monipuolinen liikuntasali aivan kiven heiton päässä. Innokkaimmat reikäpallistit kokeilivat jo heti samana iltana lapojensa käyryyttä, mutta joutuivat nolosti ulosajetuiksi paikallisten finniposkien sählyvuoron tieltä. Maastoista löytyi niin keski-Eurooppalaista mäkistä lehtimetsää, varsinaissuomalaista avokalliolta toiselle hyppimistä kuin ylipusikkoista rantakalliota. Lähtöpaikoilla busseista laskeutui lasteittain PR:laisia, TuMelaisia, MS Paarmoja, Tussilaisia, VeVelaisia siivousvälineitä ja vaatekappaleita sekä lopulta Pohjola-ryhmän kultapossuja innokkaina painelemaan metsiä ristiin rastiin. Päivät kuluivat keväisessä auringonpaisteessa suunnistus- ja keittotaitoa kartutellen, ja illat kruunuja korttipöydässä häviten.
Aprillipäivän ratoksi kisailtiin 7-manna yöosuudet, ja viesti jatkui seuraavana päivänä miehillä neljällä ja naisilla kolmella päiväosuudella. Matti paukutti kakkosjoukkueen kärkiletkassa ensimmäiseen vaihtoon, mutta ykkösjoukkueen raumalaisaloittajakaksikko söi lähinnä silliä ja kulautti aimo tuopillisen kuravettä palan painikkeeksi. Lyden hurja yökirmaisu kolmannella osuudella sentään nosti ykkösen kakkosjoukkueen ohi lopullisesti, mutta tuskin tämäkään viesti valmennusjohtoa miellytti. Naiset taistelivat varsin raskaassa maastossa (erityisesti yöosuuksilla,vrt.Kalperin diagrammi) hienosti 9. sijan.
Lauantaina pari bussillista hulluja suomalaissuunnistajia pilasi ruotsalasperheen piknikin purkautuessaan ulos autoista ja alkaenjuosta rantaa pisin poikin. Kyseessä oli leiriviesti parikilpailuna varsin vaativalla ja sitäkin tuskallisemmalla katajien valloittamalla kalliorannalla. Viestin voittoa pääsi tuulettamaan näyttävästi Markus. Ikävä kyllä hän huomasi varsin pian voittajaparin jo hymyilevän maalissa, ja virne Markuksen suupielissä kääntyi nopeasti epäsivistyneen suomalaisen yleisadjektiivin muodostamiseen.
Kun valtaosa rastilaisista poti jo Suomen kamaralla päänsärkyä ja lievää meripahoinvointia, oli nuorten edustuskolmikko vielä täydessä kilpailulatingissa Ruotsissa. Vire ja leiriväsymys purkautui komeina pummeina, joista vähimmällä selviytyi kovaan kevätkuntoon äitynyt Markus, jonka edelle ehti suomalaisista ainoastaan kaksi Pohjola-ryhmäläistä, kaksi PV:n UrhK:laista ja yksi tavallinen Kangasalalta. Näihin ruotsalaisiin kansalliseen oli saapunut pikkubussillinen Sveitsin huippuja, isompi bussi Suomesta ja paikallisia suuruuksia.
Tiistai aamuna sitten loputkin paimiolaiset palasivat jo hiukan lumettomampaan Turkuun. Laiva tuntui jälleen pursuavan suomalaista suunnistusrahvasta. Seuraava vierailu Ruotsiin oli muutamilla edessä jo seuraavana viikonloppuna muiden keskittyessä alkukevään tärkeisiin kilpailuihin. Nyt ei voi muuta kuin odotella lumien hupenemista metsästä. Varsinkin kun muistaa kuinka vetävältä tuntuikaan metsän tuoksu, ja kuinka kylmää se vesi siellä suossa olikaan!
Myös reissulla mukana Antti