Miesten tykitys suunnistusmaailman eliittiin!

I joukkue
Jaska, Masa, Maik, Magge, Maza, Lyde ja Juita eli Paimion Rastin ykkösjoukkue Jukolassa. Sijoitus upeasti 14. Kakkosen kehitys on ehkäpä vielä enemmän noteeraamisen arvoista: 45. on Rastin 3. paras sijoitus Jukolassa kautta aikain!!! Vain tänä ja viime vuonna ykkösjoukkue on ollut kovempi kuin kakkonen tänävuonna.


Tämän päivän taistelu maailman arvokkaimmassa seurajoukkue-viestissä Jukolassa on niin kovaa, että vuosien kunnon ja taitojen hionnan lisäksi myös viime hetken valmistelujen pitää olla huippuluokkaa. Helposti joukkuehenki, keskittyminen ja isku häiriintyvät kilpailukeskuksen massoissa ja paahtavassa helteessä. On parempi tehdä viimeistelylenkki yhdessä ja keskittyä suorituksiin rauhassa.
Ykkös- ja kakkostiimit kokoontuivat siis lauantaiaamuna yhdentoista maissa jo viime kauden päättäjäisissä tulikasteensa saaneeseen pääkallopaikkaan, nykyisin väliaikaisesti päiväkotina toimivaan Rauman Jasmavaaraan, jonka PR:n Rauma-lähettiläs Aki oli pitkien neuvottelujen jälkeen saanut varattua. Auringon antaessa rusketusta teimme pienen herkistelyn viereisillä avokallioilla. Lenkiltä oli tuliaisina ainakin vetreät jalkalihakset, levollinen mieli ja Mazan verinen sääri.
Kisatankkauksessa kävimme Rauman keskustassa viime syksyisen Nokanvalkaisu-kisan tankkauksen läpäisseessä ravintolassa, joka ei pettänyt tälläkään kertaa. Pitkän session jälkeen osa hajaantui seuraamaan Venlojen kisailua, muiden jäädessä lataamaan jo akkuja omaan suoritukseen Jasmassa. Siellä kisaa juonsi lyhyellä kilpailuurallaan jo maajoukkueeseen (NOC) edennyt ”Poika”, jonka sulosoinnuissa ei tälläkään kertaa ollut valittamisen sijaa.
Illan koittaessa olivat Janin, Nikon ym. tulevaisuuden lupausten päiväunisängyt tarpeen, kun haimme unesta viimeisen piristysruiskeen yön koitokseen. Pikku hiljaa taistelupari kerrallaan lähtivät autot Jasmasta kohti Hiisi-Jukolan hornankattilaa. Tosin Pojan ääni vahvistui sitä mukaa, kun ensimmäiset radiorastit kertoivat tuloksiaan ja loppuosuuksien miesten uni ei jännitykseltä enää tullutkaan silmään.
Viestin alku sujui käsikirjoituksen mukaan. Tosin kakkosen Ryynis ei paljon miettinyt tallimääräyksiä, vaan paukutti ratamestari Ruuhialan tiukkojen hajontojen jälkeen ”kotiyleisönsä” edessä vaihtoon kärkiletkassa. Ykkösen Jaska kesti myös aloituspaineet hienosti. Kakkospätkällä Aki jatkoi siitä mihin Ryynis jäi ja iski radiomiehet sanattomiksi: ”voiko Paimion Rastilla todella olla näin kova kakkonen”. Reilut 190cm täyttä lihasta näytti, että kyllä voi ja kaarsi loppusuoralle loistavasti juosseena neljäntenä. Ykkösen Masa antoi Maikille hieman enemmän seurustelukavereita(?). Kolmospätkällä radioasiantuntijana toiminut Rami Laitinen jatkoi samalla linjalla ja todisti VL-avauksen Kevätyön jääneen seuraamatta. ”PR kakkosen juoksija sinnittelee vielä mukana kärjessä...”, hän totesi Exelin tykitettyä radiorastilta. Vai sinnitteli... Perk.... Joka tapauksessa osuudella tapahtui normaalia pitkänyön kärjen kiinniajamista, vaikka MSParman Heikelä uskomattomasti pitikin piikin koko pätkän ajan. Ykkösen Maik hurjasteli puhtaasti ja kovaa varvaten salakavalasti kakkosen pitkän välin jälkeisellä hajontarastilla letkan pummatessa. Yleisörastin jälkeisellä loppulenkin putkella kasaantui kuitenkin letka, joka imi molemmat PR-tykit mukaansa. Kolmen osuuden jälkeen hajontojen täyttyessä oli kärkeen reilut neljä minuuttia ja joukkueidemme ero 4s!
Kahden viestin lyhyimmän osuuden aikana ykkösen maajoukkuemiehet, Magge ja Maza, juoksivat kovassa paikassa loistavasti, ilman tuntuvia virheitä. Eron pysyessä kärkeen melko samana, nousi sijoitus jo kuudenneksi. Nyt alettiin jo varovaisesti puhua viestin ”yllättäjästä”. Neljännellä kakkosen Kalperi uskoi liikaa ”90-luvun superseura” Rajamäkeen ja joutui epäkiitolliseen asemaan ollessaan ainut tasostaan jäänyt miehemme. Vasta 18-vuotias Toni ”ajokoira” Tuominen täytti vaativan paikan uskomattoman hienosti ottaen maajoukkuemiesten osuudella vain 6 sijaa takkiin. Todellinen suoritus isolla ässällä!
Kahden viimeisen osuuden vauhtikilpailussa, jossa joukkueet ykkösen ympärillä vilisivät toinen toistaan nimekkäämpiä menijöitä, ei meno edelleenkään hyytynyt. Tosin Lyde joutui pienen virheen takia päästämään muutaman heti perään lähteneen maajoukkuemiehen ohitseen. Vaihtoon Lyde taisteli juoksukuningas Carstenin letkassa ja ankkuri Juita pääsi maastoon melkoisessa porukassa. Alun mäen töppyrässä Juita jo hieman kokeili kavereita, mutta Mogensen ja Omeltschenko kestivät. Hajontojen purressa sijoitukset vaihtelivat, mutta Juita taisteli kärjen kanssa samaa vauhtia ja piti sijoituksen. Loppusuoralla Fredrik Löwegren oli paperia, kun Juita pisti vitosen silmään. Kakkosessa Toni jatkoi siitä mihin toinen Toni jäi - loistava juoksu puolustustaktiikalla, jolloin oma pää pysyy puhtaana. Upeaa, Tonit Upeaa. Ankkurina myös maajoukkuemies Teemu ”Esko” Väre pisteli kovaa kyytiä. Nopeassa maastossa pari virhettä maksoi kuitenkin sen verran, ettei sijoitus noussut. Kokonaisuutena silti erinomainen juoksu edelleen pitkällä ja kovatasoisella osuudella.
Kisan jälkipyykkinä ei sitä likaista ollut lähes lainkaan. Miehet juoksivat oman tasonsa mukaisesti, kovaa, mutta pitäen silti järjen mukana. Valmistautuminen kaikkinensa onnistui, aina talven valmennuksesta toteutukseen ja viimeistelyyn asti. Tästä on hyvä jatkaa kohti uuden vuosituhannen Jukolaa.

Eino
Tyytyväisyyttä huokuvia Rastilaisia Jukolan jälkeen. Löwegrenille kantapäitä loppukirissä näyttänyt Juita ilman paitaa. Lyde ottaa piilareita pois, Markus vaihtaa paitaa ja Ramppu on jo toipunut alakanttiin menneestä suorituksestaan.
[Yleistä] [Kilpailut] [Tiedotukset] [Kalenteri] [Valmennus] [Oravat]
[Peimarin Rastit] [Kartat] [Sähköposti ] [Linkit] [Palaute] [Etusivu]

Tämän sivun ulkoasun muotoili Matti Tahvonen