|
|
Lyhyen, mutta vatsaa vääntävän bussimatkan jälkeen otimme haparoivat askeleemme Tiomilasta tutulle nurmimatolle. Imagolasit päähän ja nauttimaan .. auringosta. Lokakuun alku näytti parhaita puoliaan, eikä tutusta mutavellistä sateen höystämänä ollut tietoakaan. Useimmat vetelivät edustuskuteitaan niskaan ja teippasivat nauhojaan. Toisille olisi vielä unikin maistunut.
Kisastartti tapahtui. n.24000 kiloa hallitsematonta lihaa vyöryi päättömänä kohti K-pistettä, satojen ihmisien kiljuessa keuhkojaan pihalle. Kärjen saapuessa vaihtoon oli Kukocilla ja Jasulla vielä muutama minuutti jäljellä. Pojat rymistelivät vaihtoon hienosti ja lähes samaan aikaan.
Kakkosen maailmanvalloitus loppui lyhyeen, kuin kanan lento, mutta siitä viis. Ykkönen kun pomppi yhä kärjen mukana. Aikatauluja rikottiin usean joukkueen voimin. Kakkonenkin pyöri pitkän aikaa ihanneajan puitteissa. Vaan eipä
ollut ykkösen rattaat tarpeeksi liukkaat. Niin kävi, että kylmät suot jäykistivät Bilteman öljyssä muhineet Paimiolaisten pohkeet.
Muidenkin suomalaisjoukkueiden matkanteko alkoi kangerrella. Puolivälissä suomalaisia oli 5 kymmenen joukossa, mutta viimeiselle osuudelle lähdettäessä kärkikamppailussa oli "Frankien" Tus, rantaruottalaisseura PIF ja aina tasainen Rykmentti. Väliajoissa porukka kulki yhtä matkaa ja lopullinen ratkaisu tehtiin viimeisillä rasteilla.
Ruotsalaiset kulkivat vakuuttavaan kolmoisvoittoon ja jättivät suomipojat jäännössijoille. Mutta tunnelma oli silti mahtava. En usko, että aikaisemmin Mannassa 7 ensimmäistä joukkuetta on ollut 24 sekunnin sisällä.
Kun menestystä ei suotu, oli jollakin tavoin päästävä otsikoihin. Oli aika ottaa korjaussarjaa. Kalperi pääsi paikallisen lehtikuvaajan kameran linssiin, Poksun kepeä askel herätti mielenkiintoa yleisön joukossa, Hannun vatsa pienentynyt(?), eikä bussin vieressä itseksekseen naureskellut Eino muita kylmäksi jättänyt. Vähitellen muutkin päästivät narunsa vapaaksi ja exponentiaalinen huppelikäyrämuoto alkoi lähennellä asymptoottisesti rajapintaansa. Tämän seurauksena yhä hilpeämpi joukkio lähti kulkemaan Veikka Gustafssonin jo vuonna -92 viitoittamaa tietä läheisen vuoren huipulle. Tie ei ollut helppo. Ohut ilmanala vaati uskomattomia ponnistuksia ja useita energiatankkauksia. Jotkut eivät matkasta selvinneet ja kaikki loput kärsivät ns. vuorimiehentaudista (tunnetaan Himalajalla myös JETI-tautina), joka aiheutuu liian nopeasta laskeutumisesta.
Matkasta kuitenkin selvittiin ja
bussi saapui Suomen Turkuun Aleksis Kiven päivänä 10.10.
GUZZAMA BAMA
| 1 | 12 | IFK LIDINGÖ SOK 1 | 318.17 A |
| 2 | 71 | SÖDERTÄLJE ORIENTERING 1 | 318.23 A |
| 3 | 5 | IK HAKARPSPOJKARNA | 318.24 A |
| 4 | 2 | RAJAMÄEN RYKMENTTI 1 | 318.28 A |
| 5 | 33 | OK TISAREN 1 | 318.36 A |
| 6 | 50 | TURUN SUUNNISTAJAT 1 | 318.39 A |
| 7 | 230 | PARGAS IF 1 | 318.41 A |
| 8 | 81 | HALDEN SKIKLUBB 1 | 321.31 A |
| 9 | 1 | DELTA 1 | 323.49 A |
| 10 | 308 | KALEVAN RASTI | 324.04 A |
| 35 | 117 | PAIMION RASTI 1 | 347.09 A |
| 122 | 196 | PAIMION RASTI 2 | 401.25 A |