Ne ovat ruskeita, viivamaisia ja niitä on paljon. Kun oli odotettavissa,että Jukola kartta on täynnä näitä outoja mutkittelevia viivoja, niin Paimion valmennusryhmät lähtivät toukokuun puolessa välissä etsimään Itä-Suomesta sitä suunnistuksen punaista...tai ruskeaa lankaa. Ja kun totutusti vire Jukolaan löytyi päiväkotimajoituksesta, toimi nytkin kattona pään päällä IP-kerholaisten toimitilat Joensuun laitamilla. Totutusti herrasmiesmäiset suunnistajat eivät tosin toiminnallaan löytäneet tietään kerholaisten ohjaajien sydämiin, jotka toivat mielipiteensä julki “kartonki, tussi, teippi”-menetelmällä tyyliin: “Voisitteko palauttaa lainaamanne pöydän, jottei lasten tarvitse syödä japanilaisittain”.
Sukelluksemme suppien kiehtovaan maailmaan alkoi talvisen kauneissa merkeissä, kun ensimmäinen torstai-illan yöharjoitus kirmattiin ohuella lumipatjalla, tuulen puuskiessa alati lisää lunta urhojen silmille. Perjantai aamunkin käyräharjoituksessa pääosaa näyttelivät siniset huulet ja tärisevät sormen päät, kun Varsinais-Suomalaiset olivat shortsein ja aurinkorasvoin varautuneet Suomen takatalveen. Nopeasti kuitenkin kohmeiset jäsenet sulivat, kun jääkiekon MM-kisoissa Suomen otteet nostivat hien pintaan. Lipeähuulinen kauppamies Maik neuvotteli edullisella tulospohjaisella sopimuksella käyttöön usean kymmenen tuuman television, jonka virittämiseen sähkömies Suominen käytti kaiken majapaikasta irtoavan metalliesineistön. Tyttöjaosto sai tapella viimeiseen henkäykseen asti sihvilästä, jonka lopulta Juita onneksemme luovutti naisten pannaritaikinan tekopuuhiin. Perjantain trilleri päättyi Slovakian eduksi, josta suvaantuneina päädyimme pihamaalle esittelemään futistaitojamme kulmakunnan räkänokkalegioonalle.
Illan tullen käräytimme LUXUS-minibussillamme keskelle viime vuoden Susiviestin massiivista kilpailukeskusta ja ratkaisimme raa’asti Jukola-joukkueet viestiharjoituksessa USA:n olympiajoukkueen tyyliin. Kolme ensimmäistä Lyde, Juita ja Juuso ykköseen, kaksi seuraavaa Antti ja Matti kakkoseen ja Tuomisen Tonin kohtalona oli jäädä kolmoseen. Näin helppoa se on!
Lauantai aamun ratoksi näimme taas auringon paistavan. Uramon kartta tarjosi suppiin tottumattomalle koulutusta kantapään kautta. Suunnistustehtävää vaikeutti entisestään hameväen suitsutus karhu-vaarasta, joka sai jotkut karkaamaan kartaltakin ulos. Majapaikalle kuitenkin selvittiin ilman suurempia miestappioita, eikä upseerioppilas Teemunkaan tarvinnut ripustaa uusia karhun kulmahampaita kaulanauhaansa.
Päivä ohjelmaan kuului myös käynti tulevalla Jukolan taistelutantereella Pärnävaaran hiihtokeskuksessa, jossa ihasteltiin maailmanmestari Kirsi Boströmin kunniaksi rakennettua kävelysiltaa. Heti pistettiin suunnittelun alle, mikä monumentti koristaisi Paimion keskustan maisemaa Markuksen nuorten MM-kullan jälkeen. “Kikan kaari” saisi varmaan seuraa “Markuksen kaaresta”...
Kiertoajeluun kuului myös tulevan majoituspaikan katsastus Ylämyllyn vanhassa varuskunnassa, joka tulikin nähtyä joka suunnalta ja monta kertaa...
Illan tullen peukut turtuivat turhaan Suomen Euroviisu-menestyksen puolesta.
Sunnuntai aamun leirikisan avasi Lyde, joka kuitenkin keskeytti suorituksensa valittaen nukkuneensa edellisenä yönä heikosti. Nauvunkankaan raskaalla radalla kovinta vauhtia piti Jaska, joka tunnusti avoimesti hallitsevansa supat kuin supat.
Vaikka viikonlopussa ei ihmeitä tehdäkään, voi siinäkin ajassa kehittää tehokkaasti käsitystään uudesta maastotyypistä ja oppia hahmottamaan oleellisia asioita kartalta. Jäämme odottamaan minkälaisiin saavutuksiin Pärnä-Jukolassa näillä eväillä nousemmekaan. Samoin, kun jäämme odottamaan niitä paimiolaisia sisäsiittoisia kesähäitä...
Leiriorganisaation plsta Antti