Ja rankoiksihan ne maastot osoittautuvat. Anttolan jylhät mäet saivat jo viime vuoden PM-katsastuksissa ansaitsemaansa kunnioitusta, eikä tälläkään kertaa pääse vähemmällä. Miesten sarjassa taso on hurjaa, Petteri Muukkosen viedessä sekunnin marginaalilla Suunto Cupin-osakilpailuvoiton Jani Lakasen nenän edestä. Virtasen Janne pitää Paimion punavihreätä seuralippua korkealla ja kuittaa viidennen sijan 14 kilsan kisassa. Muut rastilaiset taistelevatkin itseänsä ja keskeyttämistä vastaan, ja pärjäävät siinä enemmän tai vähemmän heikosti.
Illan tullen palaverissä keskustellaankin syistä menestymättömyyteen fysiikkaa vaativissa maastoissa. Hieman palaverointia häiritsee samaisella leirintäalueella vietettävät häät ja erityisesti morsiusneitojen lähentelyt. Seuraavan päivän harjoitukseen vedoten morsiuskimpun kaapannut neito kuitenkin passitetaan ilman paimiolaisseuraa Mikkelin yöelämään.
Täysmittaisen jalkapallofiilistelyn jälkeen hikisiä kroppia huidotaan koivunvihdoilla saunassa. Samoille lauteilla osuu saunojia saunailtaseurueesta, joka koostui Mikkelin perinteisen puulaakipetanqi-turnauksen pelaajista. Ja kun aikamme lajiamme esittelimme, innostuu paikallinen ravintoloitsija maksamaan mainoksensa Rastiposti-lehteen. Todellista ruohonjuuritason PR-työtä!
Mutta mikä syynä valmennusryhmää vaivanneisiin heikkoihin suorituksiin raskaissa, mäkisissä ja peitteisissä Itä- ja Keski-Suomen maastoissa? Varsinais-Suomen avokalliot opettavat kai tottumaan likaan makeaan. Eteneminen fyysisesti rankoissa maastoissa ei ole päkiällä lentämistä, vaan kovaa työntekoa, tasaista tallaamista ja puskemista. Johtoajatuksena voisi olla, että yhtä huonolta se tuntuu muistakin. Aihe oli päivän polttava niin ensivuoden PM-kisoja ja -katsastuksia silmällä pitäen kuin jo syksyn Nokian SM-päivää ajatellen. Meissä kaikissa asuu pieni Janne Virtanen. Eiköhän vapauteta se!
Antti