Jukola on the screen

PR:n suuressa seurateltassa riitti tilaa koko seuran väelle

Taisi siinä Francoisin leuka sijoiltaan loksahtaa, kun asteli pahaa-aavistamattomana Pärnävaaran hiihtokeskusmontun reunalle. Värikäs seuratelttameri, 35 000 päinen suunnistuskansa, reaaliaikainen kisaseuranta tulostaululla, jättikuvaruutu välittämässä kuvaa metsästä, ravintolaa, kauppaa, pankkia, postia, kojua...voi siinä Lyonin laakson piirikunnalliset tai maailmancupin osakilpailu vaikuttaa kirppusirkukselta. 52. kerran yhteen kokoontuneet Jukolan Jussit ja 50-vuotisjuhliaan viettäneet Venlat veivät tänä vuonna viestiään Liperin Pärnävaaralla. Hallavaarasta ja matkustamisesta aiheutuvasta pakaroiden puutumisesta huolimatta lähti Paimiosta 6 Venla- ja 7 Jukola-joukkuetta (PR 1-6 ja RiRu) kokemaan lähes yöttömän kesäyön tunnelmaa. Etukäteen kimurantiksi mainostettu suppamaasto ja pirullisen vaikeat radat eivät pysäyttäneet Rastin joukkueita.

Venlojen aloituksessa joutui jogurtti-hevonen karaamaan viidettä jalkaa pois rynnivän naislauman alta. Ensimmäinen kamerarasti 2,1 kilometrin kohdalta tarjosi uskomattoman terävää kuvaa metsän siimeksestä. Siinä oli sitten mukava bongailla tuttuja irvistäviä naamoja ja ihmetellä tekniikan kehitystä. Kamera onnistui taltioimaan Jaanasta vain toisen hihan ja lyhyen ajan Paimion sirkusseurateltassa koettiin odotuksen turhauttamia hetkiä. Vaihtoon ravasivat PR:n kolme joukkuetta Eijan johtamana yhtä aikaa viitisen minuuttia kärjen jälkeen. Yllättäjän osan anastaneen Väli-Klemelän Annan puheensorinan joukosta erotti sanat “polkujuoksua”, “helppoja käyriä” ja “älä kuvaa mua”. Toiselle osuudella Mirkka tykitti kanuunajuoksun ja nosti ykkösen riemastuttavasti 20:n sakkiin.

Mirkka toisen osuuden tykityksen jälkeen

Kolmannen osuuden väliaikarastilla näytti vielä hyvältä, kun latvialaisvahvistus Inga Dambe pomputteli 18:na. Loppumatka sujui hitaammin, kun risun pää teki lähempää tuttavuutta Ingan sarveiskalvon kanssa. Ankkuripätkän hoiteli Rintasen Mari ja toi PR:n värit maaliin 37:na. Muut paimiolaisjoukkueet löytyivät tuloslistalla sijoilta 97,112, 290, 298 ja 397. Kolmoisjoukkueen kakkosen kukistaminen sai Suvinkin innostumaan. “Hei, Artsi! Mitä jos katteltais uudestaan noita valmennusryhmäjakoja!”

Illan alkaessa orastavasti hämärtämään laukaisi kanuuna tuhannen joukkuetta miehiä metsään. Fiksuimmat katselijat tajusivat Venlojen lähdöstä viisastuneena tällä kertaa suojata korvansa. Alkumatkasta Ykkösen Jaska ja kakkosen Maza esiintyivät tiiviisti kärkiporukoissa. Jaska jopa sai maistaa karussa kärkiletkan vauhtia, mutta vaihdossa ertoa kärkeen oli Jaskaa lainaten “rumat” viisi minuuttia. Maza alitti maaliriman laskurin näyttäessä 9 minuuttia kärjen vaihdosta. “Alkumatkasta tein hyvän kiertävän reitinvalinnan oikealta, jonne lähti vain kourallinen miehiä matkaan. Päästiin Haldenin letkassa karkuun, mutta lopussa tuli virheitä ja raskas maasto hyydytti”, kommentoi Jaska suoritustaan.

Toisella osuudella kevään jalkojensa kanssa tuskaillut Kukolan hirvi Mika Mannervesi joutui muutaman minuutin antamaan johdossa olleelle Haldenille lisäetumatkaa. Maik ei turhaan etsinyt selittelyvirheminuutteja, vaan kertoi muiden menneen lujempaa. Kakkosen tulikasteen vaativalla yöosuudella saanut Oke selvisi urakastaan kunnialla jääden Maikista vain pari minuuttia.

“Pitkä yö” ei tänä vuonna lampun valokeilaa vaatinut, kun kylmä yö ei ehtinyt kunnolla hämärtyäkään, kun auringon sarastus jo alkoi valtaamaan taivaspinta-alaa. Lyden dieselmoottorin konevian vuoksi matka venähti pitkäksi ja sija tippui. “Liian raskas maasto näin pehmeälle miehelle. Täytyy ruveta treenamaan”, tilitti Mika täpötäyden saunan seisomapaikoilla. PR II:ssa Antti taapersi pari minuuttia rivakammin.

Juuso ei kuitenkaan paikoin raskaalle ja kivikkoiselle maastolle kumarrellut, vaan polki voimalla kangasta rullalle. Parin kymmenen sijan nosto sain syystäkin miehen säteilemään. “Ohitusvilkku päällä koko matkan ajan! Kun tultiin metsästä pururadalle, niin mä vaan jätin jätkät seisomaan!”hehkutti Juuso kulkuaan. Aki kärsi kakkosessa puujalasta.

Viidennellä osuudella saattoi makuupussin pohjalta kuulla kisakuulutuksen kertovan Rastin nousseen jo 19:sta ja sitkeimmätkin unikeot raahattiin ulos kylmyyteen kannustamaan kuvaruudullla kirmannutta Juhaa. Hyvin kirittäminen tuottikin tulosta, kun Juita kellotti osuuden 7:ksi nopeimman ajan.

Halden oli pitänyt keulaa läpi viestin ja sama tahti jatkui kuudennellakin osuudella, jolla Markus pyristeli maailmanluokan miehien seassa. Kun tuli pari virhettä ja jalka ei kilpakumppanien tahdissa aivan noussut , sijoitus oli vaihdossa 25:s. “Mä en tästä Jukolasta Jukolasta nauttinut yhtä paljon kuin viime vuonna”, tokaisi tavoitteet nuorten MM-kisoihin asettanut juniori-ihme.

EM-kisaedustukseen tiukasti Peltolan Juspan loukkaantumisen myötä tarttunut Janne valitti tyylilleen uskollisena, ettei sattunut paras päivä kohdalle. Tulos oli kuitenkin taattua laatua, kun Janne paukutti osuuden kymppikärkeen lukeutuvan ajan. Eikä loppukirissä annettu tällä kertaakaan mahdollisuuksia vastustajalle, EsSun Miettisen yrittäessä ennättää maalilipun alta ennen Jannea. Sija 20 lennätti joukkueen jälleen palkintopallille, jossa ilmeet olivat aurinkoiset, vaikkei kymppijoukko-tavoite täyttynytkään ja juuri edelle ehti harmittavasti useampi suomalaisjoukkue.

Miesten ykkösjoukkue

Kakkonen ei parantanut viime vuoden sijalukemia. Frank ankkuroi joukkueen, jossa 5. ja 6. osuuden juoksivat Vesku ja Teemu, 77:ksi. Muut paimiolaisyhdistelmät saapuivat metsästä sijoille 225, 397, 428 ja 724 sekä RiRun satsarit taistelivat sijan 555.

Kisan jälkeen tutkittiin huomiota keränneessä seurateltassa jo ensi vuoden kisajärjestäjien esitteitä. Pakkohan tää taas uudestaan kokea!