Kun ensimmäisen kerran kuulin Jannesta, hän oli silloin vielä Tranberg. Tai siis onhan hän vieläkin, mutta silloin häntä vielä sanottiin "Rampuksi". Ikää oli pojalla 12 v. Minä olin jo aikuinen 14 v.
Kun ensimmäisen kerran kuulin Jannesta, hän oli silloin vielä Tranberg. Tai siis onhan hän vieläkin, mutta silloin häntä vielä sanottiin "Rampuksi". Ikää oli pojalla 12 v. Minä olin jo aikuinen 14 v.
Pari vuotta myöhemmin aloimme käydä yhdessä lenkillä. Jotenkin tärkeää oli tuota ikäeroa näyttääkseen koettaa pitää Ramppu kurissa. Ja Rampulla kunnia-asiana näyttää, että häntä ei takana pidetä. Niinpä nuoruusvuodet menivät ikuisen kisan merkeissä ja jäipä siitä liiveihin kaksi yhteistä SM-viestiplakettia. Molemmissa kolmantena kaverina oli Kerkolan Miksu (nyk. SuSi). Siihen sekaan Janne ehti hommaamaan pari muuta viestirautaa ja ihan henk. koht. lätkiäkin, yöltä tietysti.
Vanhemmalla iällä Jannesta on alettu pitää oikein toden teolla. Mitä muuta voi päätellä siitä lempinimien kirjosta, joka rakkaaseen lapseen on liitetty; Raamperi, Kalppu, Uro-Mies, Falkenberg, Raparberi jne. Meille muille rakkain on kuitenkin "Kalperi". Elävästi muistan, kuinka ensi kerran sen kuulin ja keneltä.
Joukahaisentien tossupalloareenalla illan ottelut lähestyivät sitä kuuluisaa loppurähinäänsä, kun Pernaan Ville sen kajautti: "XXX-Kalperi". No, perhepainokseen se XXXX karsittiin pois ja Kalperi jäi. Ja Joukahaisentien tiepelit liittyvät tarinaan muutenkin. Siitä ryhmästä syntyi Rivonmäen Ruoska ja se tie oli viedä Kalperinkin kokonaan sisäpelien harrastajaksi.
Paha nilkkavamma Smoolannissa -94 suisti miehemme vaikeuksien teille, joka v. 1996 Tiomilan kanuunajuoksun jälkeen johti ensin motivaation, sitten harjoittelun ja sitä kautta lopulta kunnon romahtamiseen. Janne on aina ollut tunnettu taidostaan maalinpeittäjänä (oliko pienet maalit vai isot vaatteet?), joten tilalle tuli salibandy ja maalivahtikaliiberin massanhankintakausi sai alkaa.
Piristäväksi välihavainnoksi miehestämme jäi kesän 1997 ikimuistoinen FIN-viikko, jonka Janne vietti tokavikojen rastien luo naamioituneena. Aivan loistavaa toimintaa ennakkovaroitusmiehenä. Oli helppoa kuulutella, kun tiesi, että haukankatseinen mies väijyy jokaista tulijaa. Informaatiota tulvi radiopuhelimesta niin, että eipä juuri monikaan päässyt yllättäen maaliin.
Keväällä 1998 junnut olivat sitten Kalpun mielestä hyppineet tarpeeksi nenille. Ja se, jos mikä ei käy. Että junnut alkavat isotella. Niinpä vuoden mittaan on kisoissa nähty taas se sama entinen sissien sissi, yön kruunaamaton kunkku, tetsaajien tetsaaja, aina valmis partiolainen, Mr. Moonlight. Rankisija putosi vuodessa yli 700 pykälää ja olemus solakoitui viikko viikolta. Kun muistamme Kalperin kyvyt yöllä ja taidot kaivaa esiin ne oikeat letkat ynnä ehtymättömän kikka- ja varustevaraston, voimme toivoa, että Janne järjestää muille Tiomilassa vielä kuusiset paikat.
Tämän sivun runoili Maik