"Rii...&+*(section)&%#...vatun Natura!" ajattelin rämpiessäni läpitunkemattomassa vadelmapuskassa Asikkalan suppaleirillä. "Tämäkö on Eurooppa-Suomen luonnonsuojelupolitiikan tulos?" Moiset radikaalit kannanotot eivät tietenkään millään tavalla kuulu yhdistyksemme toimialueeseen eikä sen puoleen omiin tapoihinikaan, mutta kuulemma Vääksyn harjukuusikot muutettin aukoiksi "ihan vaan varmuuden vuoksi, kun kuuluivat herrojen papereissa olevan".
EMIT-kortin kello kävi oikeassa etusormessani ja korvien välissä pakotti halu nopeasti eteenpäin. Mutta keho ei edennyt, sillä vaikka vattupuskan saikin väistymään, sen alla oli pari vuotta vanhaa hakkuujätettä, joka puolestaan peitti alleen kivikkoisen pohjan. Nilkkoja olisi varmasti vääntynyt, jos joku olisi pystynyt moisessa hirvityspohjassa juoksemaan.
Olimme siis viikkoa ennen am-kisoja Asikkalassa harjoittelemassa suppamaastossa suunnistamista ja hakemassa yhteistä taistelumieltä syksyn arvokisoihin. No ensi vuoden Jukolassa, johon kaikki tietysti tähtäsi, on tarjolla varmasti ihan hyvää juoksualustaa aina laukkamaastosta "normaalinpehmeään" karjalaiseen.
Ja kyllähän me allemme saimme myös loistavaa maastoa. Kolmen päivän aikana teimme neljä harjoitusta neljässä viime aikojen arvokilpailumaastossa: Aurinkovuori-Asikkala (nuorten MM-katsastus -95, cupin loppuottelu -88), Pätiälä (SM-pitkä -91), Vähimaa (SM-pika -89) ja Hälvälä (Jukola -87, FIN 5 -91). Kaikki olivat vaikeata suppamaastoa parhaasta päästä ja kaksi viimeistä häivyttivät juostavuudellaan alun taistelumasennuksen.
Pätiälän harjoituksessa kokeilimme seuran EMIT-varustusta ja lämpökirjoittimella varustettua lukijalaitetta. Teimme väliaikavertailuja tuoreeltaan ja opimme, että ellei käytetä erillistä maalileimasinta, ajanotto päättyy viimeiselle rastille. Ennen kuin sen totesimme, ehti Markus jo heittää "edistävän" korttinsa kuusikkoon. Onneksi löytyi. Roikkuvat EMIT-leimasinlaudat, joiden päähän kenties kiinnitettäisiin metrin pätkä kreppinauhaa, sopivat harjoitusrasteiksi erinomaisesti.
Suppamaasto sinänsä on tottumattomalle outoa ja yllättävää. Vaikeinta lienee hoksata negatiivisia muotoja. Samoin on ennakointi hankalaa, kun supat eivät näy yhtä kauas kuin vastaavat korkeuserot ylöspäin. Siksi erityisharjoittelu oli taatusti tarpeen. Toisaalta oli hyvä todeta, että samat säännöt sielläkin pätevät eli rastivälin huolellinen suunnittelu, ennakointi-havainnointi -myllyn pyörittäminen ja rastinoton tarkka toteuttaminen vievät nopeimmin perille niin PR-ykkösen ankkurin kuin viitosjoukkueen viitososuuden miehenkin.
Suppaterveisin Maik