Kuten varmaan olette huomanneet, pääosa edustusryhmästä leireili ja kilpaili pääisiäisen aikaan läntisissä naapurimaissamme. Matka oli kokonaisuudessaan ja osin verraten onnistunut ja tarjoili meille elämyksiä tunnekirjon laidasta laitaan. Tässä vaiheessa nettitietoa edesottamuksistamme on jo saatavissa runsaasti linkeistä, jotka lytyvät esim. Rastin kilpailuinfosivuilta.
Tapahtumia oli runsaasti ja kertailen niitä ehtimiseni mukaan ikään kuin jatkokertomuksena. Tarinan edetessä ja ennen sitä saavat toki ja olisi toivottavaakin, että matkalla olijat täydentäisivät kertomusta omilla havainnoillaan. Erityisesti odotetaan varmasti täydennystä naisryhmämme kilpailumenestystä käsitteleviin osiin ryhmän sisäpuolelta, ts. Eija, Camppu ja Ratiat aktivoitukaa!
Mutta kiteytettynä: Kilpailumenestys oli lupaavaa, mutta harjoitteluun sää ei ollut paras mahdollinen.
Retkueemme koostui 17 aktiivista edustusryhmäläisestä, 2 johtotehtäviin nimetystä nuoresta urhosta ja Sipposen Jerestä. Ts. kaikkiaan 20 omin keuhkoin hengittävää rastilaista ahtautui 3.4.1998 Turun satamassa kahteen pikkubussiin, jotka puolesta tungettiin valkoisen laivan sisuksiin. Hyvin nukutun yön jälkeen sama sakki purkautui ulos Tukholma Värtahamniin ja aloitti matkantekonsa kohti Örebron kaupunkia, jossa piti juostaman pikaviesti, heti leirin ja kisakauden alkajaisiksi.
Paikan päällä meitä odotti paitsi kylmä viima myös mukava kilpailukeskus aivan paikallisen lähiön kupeessa. Yllätykseksemme maasto ei ollutkaan tyypillistä "Manna-maastoa", johon Tukholman kupeessa juostuissa kisoissa olemme tottuneet, vaan Lyden sanoin. "Oravatonni-maastoa". Siis tasaista ja verraten köyhää yksityiskohdista. Suunnassakulku oli kisassa valttia.
Voitimme sekä miesten että naisten sarjan. Sehän lienee lukijoiden tiedossa ollut jo aiemmin aktiivisen nettiseurannan ansiosta.
Camppu nosti naiset kärkeen Mirjan hyvän aloituksen jälkeen. Kun Camppu tuli vaihtoon, kysyimme, että tulitkos kärjessä. "Aika hiljast on sen suhteen," vastasi hän, mutta käytyään tulostaululla hänenkin ilmeensä kirkastui. Jaana lähetti kakkossijalla ankkuriksi Eijan, joka juoksi sekuntia vaille nopeimman osuusajan ja toi Rastin värit selvään voittoon tavalla, joka pian sai miesten puolella jatkoa.
Miehissä Sipposen Matti ja minä pidimme kahdella ekalla osuudella kärkipaikkaa n. puolen minuutin erolla seuraaviin. Tahvosen Matti (Maza, Matu,Tahvo jne.) sai näin ollen tulikasteensa PR:n ykkösjoukkueessa oikein kelpo paikassa. KFUM Örebron Johan Gunnarsson pääsi paikallisten suureksi riemuksi livahtamaan edelle Matun helpotellessa vatsavaivojaan pusikossa ja vielä etsiessä yhtä rastia aika huolella. Huippulatautunut Lyde Lyytikäinen kuitenkin nosti meidät seuraavalla osuudella uudelleen kärkeen ja teki niin selvän eron seuraaviin jo yleisörastilla, että Juha tiesi ankkuroida meidät varmalla suorituksella riemukkaaseen voittoon.
Myös miesten kakkosjoukkkue teki hyvää työtä. Erityisesti Juuso ykkösosuudella ja Illkka Pysen Sillanpää kolmannella tekivät hyvät osuusajat. Pysenin osuuden jälkeen muuten aurinko paisteli paimiolaisleiriin niinkin makeasti, että hallussamme olivat sekä toinen että kolmas tila vaihdossa.
Tarkempia tuloksia löytyy netistä.
http://www.almbyik.se/kavres.htm
Viestin taso ei toden sanoaksemme ollut mitään huippuluokkaa. Ennen kisaa kuuluttaja hehkutti meidän ja lopulta kakkostilalle sinnineen OK Tisarenin olleen peräkkäisillä sijoilla viime vuoden Tiomilassa (Tisaren oli edellä.)
Jostain syystä muut joukkueet eivät kuitenkaan kyenneet selviytymään kisasta yhtä vähillä virheillä kuin me ja hyvä alkumme salli kolmannelle osuudelle pienen notkauksen, kun Lyde lisäksi piti huolta, että pääjoukko ei ikinä päässyt meidän tuntumaamme.
Voittaminen on kuitenkin aina paitsi mukavaa myös toistaiseksi valitettavan harvinaista herkkua, joten saimme hyvän alkupotkun leirille ja syyn leijua upouudet oloasut päällä iltakaudet.
Heti, kun läksimme Örebrosta kohti Norjaa, alkoi vastaamme tulla silloin tällöin autoja, jotka olivat yltä päältä lumessa. Ihmettelimme, mistä moinen voi johtua, kun koko ajan vallitsi poutakeli. Vaan emmepä ennättäneet kuin nippa nappa Karlstadiin, niin jopa alkoi lumisade. Ja soitto Ivar Maalenille Norjaan varmisti pelot tosiksi: Mossissa oli lunta oikein kunnolla. Pari kuukautta oli ollut aivan lumetonta niin, että tietenkin takatalvi päätti tulla juuri leirimme ajaksi. Perille saapuminen paitis viivästyi sisälsi myös huvittavia elementtejä yhden sun toisen humahtaessa polviaan myöten tuiskulumeen.
Tieto kertoi, että päivän aikana keliolot olivat kääntyneet päälaelleen. Etelämmässä, missä oli pitänyt varmimmin olla lumetonta, oli nyt paikoin jopa puolikin metriä uutta lunta. Pidimme heti pikapalaverin ja päätimme heittää viikon treeniohjelman ylösalaisin ja aloittaa pohjoisemmaksi suunnitelluista maastoista ja siirtyä etelämmäs vasta kelien niin saliessa.
Sunnuntaiaamu sanamukaisesti valkeni kauniina ja talvisena ja vähän epätodellisissa tunnelmissa ajoimme ystävyyskuntamme Åsin läpi ensimmäiseen harjoitukseen. Toden totta lumi vähenikin sitä mukaa, mitä kauemmas ajoimme. Kokonaan se ei kuitenkaan loppunut, niin että viuhkasuunnistuksemme meni osittain rastinviejien jalanjälkien seurailuksi. Enempi postia Jobilta oli kuitenkin se, että Tahvosen Masa kaatui ja loukkasi polvensa tavalla, jonka seuraukset näkyvät vielä tänäänkin.
Iltapäivällä teimme kämpiltämme lähtien lyhyen suuunnistusharjoituksen, johon omaa lisämaustettaan toivat ratamestarien Poken ja Jannen tekemät hämäysurat. Paksu hanki kuitenkin takoi monen mielessä. Kun vielä Pysenin polvi tuli kipeäksi, oli mieli pikkuisen epäileväinen. Matti kirjoittaa tästä hyvin:
Vammakatselmus på paaskleir
"Leiri on vasta alussa ja Maza ja Pysen vammojen vuoksi pois pelistä, mietimme Mikan kanssa, kuinka tämä jatkunee. Pidän tilannekatsauksen ja henkilö henkilöltä käyn läpi ja kirjoitan muistiin jokaisen vammatilanteen. Murheita piirtyy paperille muutamia, pikkuhuolia saman verran ja reilu kolmannes on täysin ongelmattomia. Ajattelen, että kyseessä on suunnilleen normaali jakauma harjoittelevan porukan keskuudessa. Miten vapauttavalta näyttääkään tuntuvan, kun saa kuunnella ja puhua asioista, jotka ovat olleet vain omana mieliharmina. Kertaan hoito-ohjeita ja annan käytännön pikku neuvoja - buranaa, kylmähoitoa, hierontaa, venyttelyä. Ja mitä tapahtuukaan! Vammatilasto ei synkkene, päinvastoin, sillä Maza ja Terhi nousevat viikon lopulla juoksevien kirjoihin. (Myöhemmin seuraavalla viikolla tosin selviää, että Mazan polveen piiloutui bakteeri muhimaan ja siitä seurauksena pakkosiirtyminen antibiooteille.) Suorituskunnossa pysyminen ei ole vain fyysistä harjoittelua, se on myös huolenpitoa "koneistosta". Sitä voisi verrata vaikkapa auton omistamiseen ja sen pitämiseen myyntikuntoisena."
No maanantaina meno vähän parani: ajoimme taas Åsiin, jossa ei nyt ollut lunta juuri lainkaan. Kiersimme vuoden 1994 Norjan pitkän matkan mestaruuskisojen ratoja maastossa, jonka vertaista ei esim. Paimiosta löydy, vaikka päällään seisoisi. Saimme siitä hyvän treenivauhdin päälle ja kun ei lisäjäseniä sairaslistallekaan enään ilmaantunut, ehdimme torstai-iltaan mennessä kerätä kiitettävän määrän treenikilometrejä. Joka aamu kuitenkin valkeni vastasataneen lumen häikäisystä. Hyvin varhaisessa vaiheessa kävi ilmi, että ainakaan Mossin tasolta ei lumi leirin loppuun mennessä lähde. Sen vaikutus harjoitteluun oli kuitenkin loppujen lopuksi jokaisesta itsestään kiinni. Jos harjoituksissa keskittyi suunnistukseen, ei lunta lopulta edes huomannut. Ja mikä innostava vaikutus sulaan maahan pääsyllä olisikaan!
Torstaina oli määrä päättää Norjan osuus leirimestaruuskilpailuun, tähän kauden pääkilpailuun, jossa jokainen kokee urheilun todellisen raakuuden, kun omat koirat kerrankin pääsevät puremaan oikein koko rahan edestä. Mikä onkaan mukavampaa kuin psyykata kaveri pihalle, kun todella tietää, minkälaiset jutut saavat hänet pois raiteiltaan.
Naisten kisaan tuli lisäksi lisäpsyykkausta koko porukalle, kun paikallinen asiamiehemme oli unohtanut ilmoittaa, että kiirastorstain takia paikalliset harjoitukset järjestettiin kuusi tuntia sovittua aiemmin. Niinpä tuli rikottua norjan puhumisen henkilökohtaisia ennätyksiä ja soitettua jokunenkin puhelu ennen kuin naisille saatiin kartat järjestettyä. Rastitkin olivat onneksi maastossa, mutta pimeä ja nälkä painoivat päälle niiin, että paluumatkalla ei hermoja lepyttänyt enää kuin pysähdys karamellikauppaan.
Lopulliset tulokset ovat Poken tai Jannen hallussa, mutta sen verran muistan, että Camppu voitti ja Eija oli toinen.
Miesten puolella mestaruudet ratkottiin yökisalla samassa maastossa kuin naisten kisa: merenranta-avokalliota, heikosti havaittavaia polkuja, valtavasti kesämökkejä ja 1:7500 kartta. Saimme naisilta vähän esitietoja maastosta ja psyykkaus menomatkalla oli valtava. Erityisesti siinä kunnostautui kylterimme Lyde Lyytikäinen, joka uhoamisellaan sekoitti kaikkien (siis itsensäkin) päät. Niinpä ykkösrastille ryntäämisessä nähtiin jos jonkinlaisia toteutuksia. Ehkä ennätyksen teki Matti, joka vetäisi rapiat puoli kilometriä liikaa etelään.
Lopulta kävi ilmi, että minä olin koheltanut selkeästi vähiten ja otin voiton viiden minuutin erolla kakkossijan kotiin korjanneeseen Juusoon. Jaska oli kolmas ja seuraavina järjestyksessä Juha, Matti, Jarno, Hannu ja Lyde. Väliaikaspekulaatio kisan jälkeen oli runsas ja heijastimien puutetta valiteltiin. Gonamiehenä on pakko kuitata kuitenkin, että ilman heijastimia minäkin ne liput sieltä jouduin etsimään. Vesalainen sen joskus hyvin kiteyttikin: "Täytyy hakea rastipistettä eikä rastilippua."
Kaikki kuitenkin selvisivät hyväksytysti metsästä ja aamulla lähdimme ajelemaan kohti Ruotsia.
Olimme siis lopettaneet leirimme Norjan osuuden ja sadatelleet kylliksi huonoa lumituuriamme. Muutenkin armeijamainen yhteiselomme veti, luonnollista kyllä, välillä fiiliksiä vähän kireämmäksi. Niinpä, kun saavuimme Ruotsi-osuuden kämpille Smedsmora kongresscenteriin Rimboon ja kaikki saivat lämpimässä kevätauringonpaisteessa kuulla, että tarjolla olisi yhden hengen huoneet, väri-TV, sauna jne. oli suorastaan silminnähtävää, miten jengi suli hyvään oloon. Kissamainen kherääminen vain kuului ja jokainen tuntui oleva tyytyväinen oloonsa.
Ohjelmassa oli kaksi kisaa, henk. koht. pikamatka ja viesti. Käyn ne läpi verraten omakohtaisilla kokemuksilla, joita toki jokainen täydentäköön omilla muisti- ja mielikuvillaan, vaikka e-postilla minulle, niin hoitelen jakoon.
Maasto oli tasaista avointa ja pienipiirteistä, kuin Tuuvalan maastossa siellä tasaisella mäkien päällyställä.
Resul
tat Rånässprinten H21-1 4960 meter
1 MIKA MANNERVESI PAIMION RASTI 26.53
2 (0090) ANDERS DALIN LEKSANDS OK 27.13
3 (0094) LARS ÅKERMAN OK SKOGSMÅRDARNA 27.26
4 JUHA SUOMINEN PAIMION RASTI 28.15
25 MIKA LYYTIKÄINEN PAIMION RASTI 30.54
45 JANNE RÖYTIÖ PAIMION RASTI 33.17
49 JAAKKO RÖYTIÖ PAIMION RASTI 33.43
56 MATTI SIPPONEN PAIMION RASTI 34.28
70 HANNU HJELM PAIMION RASTI 36.50
Mulla lähti kausi hyvin liikkeelle. Tarkoitus oli kauden ekassa kisassa tehdä nolla virhettä. Ei ihan onnistunut: ykkösellä ja kakkosella yht. 30 s ja loppupuolella pieni sivuun ajo. Myös Suominen oli vakuuttava. Johtoportaan edustajana Röytiön Janne säikäytteli aktiiveja kunnolla.
Kotiinlähtö viivästyi palkintojenjaon takia. Tulostaulukin kaatui odotellessa. "Camppu - ota lamppu!" -huudoista voi päätellä, mitä palkinnoksi saatiin.
Tässä muita meikäläisiä:
H20 4520 meter
1 (0395) GREGER TYSK LEKSANDS OK 26.45
2 JUUSO LINDEQVIST PAIMION RASTI 27.01
H18 4230 meter
1 (0580) DAVID ANDERSSON VB OL 24.47
13 MATTI TAHVONEN PAIMION RASTI 32.52
D21 3810 meter
1 (0051) ALEXANDRA SVANSTRÖM TÄBY ORIENTERINGSKLUBB 25.49
11 EIJA SIPPONEN PAIMION RASTI 29.29
D20 3530 meter
1 (0320) CAROLINE KAIPE VB OL 28.39
2 CAMILLA HELLSTRÖM PAIMION RASTI 29.33
5 JAANA RÖYTIÖ PAIMION RASTI 31.40
6 ELINA RATIA PAIMION RASTI 31.41
10 MIRJA NURMI PAIMION RASTI 34.40
D18 3330 meter
1 (0436) ELSA NILSSON OK HAMMAREN 29.35
2 TERHI RATIA PAIMION RASTI 30.09
11 SUVI TUOMOLA PAIMION RASTI 38.41
Nämä tulokset ja muuta löytyvät myös netistä: http://hem.passagen.se/lannaif/lif.htm
Rånässtafetten ansaitsee vielä oman osuutensa leiridokumentista:
Sama kilpailukeskus kuin ed. päivän sprintissä, pääosin sama maasto. Keli paljon kylmempi ja matkan aikan tutuksi tulleeseen tapaan luntakin satoi. Ei jäänyt onneksi maahan. Poppikone pauhasi ja piti porukan lämpimänä. Muita suomalaisiakin oli saapunut paikalle: OK 77, LiePa ja S-101.
Ensin tulokset (http://hem2.passagen.se/ranas/tavling.htm )ja sitten selittely:
R E S U L T A T L I S T A
RÅNÄSSTAFETTEN 98-04-12
====================================================================== ==
D17 72 anmälda lag 3 sträckor 3 sträckor
gafflade
====================================================================== ==
Plac Sträck- Sträck- Ban- Ban- Växl- Växl-
tid plac. alt. plac tid plac
1 LEKSANDS OK Lag 1
ANNA-KARIN JANSSON 42.35 4 cc 3 42.35 4
MIA HAGLUND 43.06 1 ba 2 85.41 1
CHARLOTTE LINDKVIST 42.12 3 ab 1 127.53
6 PAIMION RASTI Lag 1
MIRJA NURMI 46.43 18 bb 2 46.43 18
CAMILLA HELLSTRÖM 45.27 5 cc 6 92.10 7
EIJA SIPPONEN 48.01 6 aa 4 140.11
PAIMION RASTI Lag 2
JAANA RÖYTIÖ 48.40 28 cc 8 48.40 28
Felstämplat
Taas tasainen suoritus meidän muka-heikentyneeltä naisjoukkueeltamme. Camppu ja Mirja ovat hyvässä viestivireessä.
R E S U L T A T L I S T A
RÅNÄSSTAFETTEN 98-04-12
====================================================================== ==
H17 92 anmälda lag 5 sträckor 5 sträckor
gafflade
====================================================================== ==
Plac Sträck- Sträck- Ban- Ban- Växl- Växl-
tid plac. alt. plac tid plac
1 OK HAMMAREN Lag 1
BJÖRN LJUNGGREN 53.56 8 ab 2 53.56 8
TORBJÖRN PETTERSSON 55.59 2 ba 1 109.55 2
MAGNUS PALMBERG 35.12 3 yx 3 145.07 1
MIKAEL PALMBERG 33.39 1 xy 1 178.46 1
JOAKIM INGELSSON 55.27 5 cc 2 234.13
17 PAIMION RASTI Lag 1
JUHA SUOMINEN 54.21 12 ac 4 54.21 12
MATTI SIPPONEN 76.16 67 bb 23 130.37 46
MIKA LYYTIKÄINEN 35.44 4 xy 2 166.21 32
JAAKKO RÖYTIÖ 36.24 10 yx 6 202.45 24
MIKA MANNERVESI 52.42 2 ca 1 255.27
24 PAIMION RASTI Lag 2
MATTI TAHRONEN 63.39 49 ba 7 63.39 49
KÄHMÄ LINDEQVIST 59.46 19 cb 7 123.25 29
JARNO PAAVOLA 41.09 36 xx 18 164.34 30
JANNE RÖYTIÖ 42.09 36 yy 17 206.43 35
HANNU HJELM 61.39 22 ac 10 268.22
Matti koki viikonlopun aikana kovia. Tässä katkelmia miehen päiväkirjasta: "Juoksen kohti Rånässprinttenin vitosrastia, kun jokin outo voima alkaa yhtäkkiä estää minua kulkemasta oikeaan suuntaan. Yritän taistella vastaan, mutta mikään ei auta. Menetän tajuntani hetkeksi, mutta herään ja huomaan tulleeni kuljetetuksi laakealle kalliolle. Viereisellä tiheiköllä oudon kova tuuli heiluttaa puita. Ihmettelen mitä tapahtui ja muistan yhtäkkiä tehäväni - kohti vitosrastia. Maalissa ja koko loppupäivän mietin, mitä tapahtui?!"
- - - "Aamulla kaikki on taas ok. Viestin kilpailumaasto on pääosin sama kuin eilispäivänä. Alun pari kilometriä sujuvat mallikkaasti, kunnes samalla alueella kuin eilenkin tapahtuu jotakin yliluonnollista. Olen jälleen samassa tiheikössä, tuuli on oudon kova. Kantapäissä tuntuu kuumotusta ja ohimolle on ilmestynyt verijälkiä. Parin kilometrin päässä nelosrastilla huomaan ettei kolmosrastin leimaa ole! Myöhemmin tajuan tulleeni siirretyksi kakkoselta tiheikölle kolmosrastin taakse. Tänäänkin kuljin pätkän elämästäni olematta siinä itse läsnä. Missä kävin, mikä oli tämä viesti ja mistä se tuli?? - - -
"Laittelen pääsiäismaanantaina kotona varusteita, illan hämärässä huomaan, kuinka vasemman jalan tossu vielä hohtaa lievää fosforimaista valoa. Vasemmalla ohimolla tuntuu vieläkin särkyä."
Miesten kisa siis lähti hyvin alkuun. Suominen polki vaihtoon 1,5 min kärjestä. Todistetusti hyväkuntoiselta Matilta odottelimme kieltämättä kohtalaista nostoa, mutta kun kärjen menosta vierähti yli varttitunti ja Juusokin ehätti vaihtoon, aloimme katsella viimeisen rastin sijasta jo ensiapupaikalle ja muihin mahdollisiin selityksiin. "Onneksi" ei ollut tapahtunut muuta kuin yhden rastin jääminen välistä. Seurauksena oli kahden kilometrin ylimääräinen juoksu-urakka, parikymmentä minuuttia takkiin kärjeltä ja täysin pirstaleiksi mennyt suorituksen hallinta.
Huippulatautunut Lyde oli odotellut puomilla 20 min. Uskoimme silti hänen hyvän juoksuunsa ja pidimme Jaskan kanssa kahden lauseen pikapalaverin: - Älä yritä sit mittä.. - En. Mä lähden tekeen ihan... - Kyl se siit nousee. Keskityt vaan suunnistukseen. - Joo.
Lyde kiskoi kuin mies (osuuden 4. ja hajonnan 2!) ja ylittämättömän älykkään dialogimme innoittamina myös Jaska ja minä juoksimme aivan kärkivauhtia, joten sain kunnian tuoda H17-sarjan joukkueen nro 17 maaliin sijalla 17.
Ja eikun kotiin. Laivalla jossittelu oli kauhia...
Päätän pääsiäisraporttini tähän.
Maik